Valokuvauksen oppikirja vuodelta 1890

Karl Emil Ståhlbergin vuonna 1890 julkaisema "Valokuvauksenharrastaja: Lyhyt valokuvauksen oppikirja"(ruotsiksi Amatörfotografen: Lärobok i fotografi för amatörer) on tiettävästi ensimmäinen suomen kielellä julkaistu valokuvauksen oppikirja. Tämän yli 130 vuotta vanhan kirjan kieli on hurmaavaa vanhaa suomea.

Kirjalla oli keskeinen rooli suomenkielisen valokuvaustermistön vakiinnuttamisessa. Monet nykyäänkin käytössä olevat sanat saivat alkunsa tästä teoksesta. Teos oli suunnattu nimenomaan vasta-alkajille ja amatööreille aikana, jolloin valokuvaus alkoi siirtyä ammattilaisten ateljeista laajemman yleisön harrastukseksi.

Kirja on aikansa tuote, ja se keskittyy 1800-luvun lopun tekniikoihin, kuten:

- Ohjeita negatiivien kehittämiseen, kiinnittämiseen (fiksaamiseen) ja vedostamiseen.

- Neuvoja kameroiden, linssien ja jalustojen valintaan.

- Opastusta valotukseen ja sommitteluun harrastajaystävällisellä otteella.

Ståhlberg selittää hyvin seikkaperäisesti, miten valo käyttäytyy ja miten se vaikuttaa "levyyn". Kirjassa on tarkkoja "reseptejä" kehitteille. On kiehtovaa nähdä, kuinka paljon aikoinaan kemian osaamista harrastajalta vaadittiin. Kirjassa on myös hienoja piirroksia sen ajan kameratyypeistä, kuten paljekameroista ja jalustoista.

Karl Emil (K.E.) Ståhlberg (1862–1919) oli suomalaisen valokuvauksen ja elokuvan todellinen uranuurtaja. Hän perusti Helsingin kuuluisan Atelier Apollon ja oli myös mukana tuottamassa Suomen ensimmäistä näytelmäelokuvaa (Salaviinanpolttajat, 1907). Ståhlberg ei ollut vain teoreetikko, vaan hän halusi tehdä valokuvauksesta kansanharrastuksen. Hän perusti myös Suomen ensimmäisen valokuvatarvikekaupan Helsinkiin Aleksanterinkatu 17:ään, jotta ihmisillä olisi oikeasti mahdollisuus hankkia opaskirjassa mainittuja välineitä.

Katso kirja Tietopankki>Vanhat oppaat/kirjat.