Alpa - hieno ja harvinainen sveitsiläinen laatukamera

Alpoja valmisti Pignons SA, sveitsiläinen kellonosia valmistanut yritys. Se oli perustettu jo 1918 pienehkönä perheyrityksenä, mutta koska kellonosien alihankinta alkoi 1920 - 30 luvulla olla kannattamatonta, piti löytää uusi tuotantoidea.

Kuvaan astuu Jacques Bogopolsky. Tämän seikkailuelokuvien hahmon oikeaa nimeä ei ihan varmasti tiedetä, ja syntymäpaikka ja -aikakin ovat eri lähteissä toisistaan poikkeavia. Varmaa on ainoastaan hänen tekninen lahjakkuutensa ja kekseliäisyytensä. Hän kehitti ensin Bolex 16 ja 8 mm kamerat ja projektorit, sitten Alpa kameran ja lopuksi vielä USA:ssa Bolca kameran, ( Bo- alkuisia olivat monet hänen tuotteistaan).


Alpa-kameroita aletaan suunnitella

Alpa tehtaan kanssa Bogopolsky aloitti yhteistyön 1933 ja ensin kehiteltiin mittaetsinkameroita. Erilaisia prototyyppejä valmistettiin vuosien 1935-44 aikana, ja ensimmäiset tuotantomallit esiteltiin 1944. Ne olivat mittaetsinkameroita, mutta 1949 markkinoille tuotiin mittaetsinkamera, jossa oli peilimekanismi. Näin kuvaaja saattoi käyttää kameraansa joko lähikuvaukseen pystyvänä peilikamerana tai hämärässä tarkentuvana mittaetsinmallina. Ensimmäisiin malleihin toimitettiin jo 12 vaihto-objektiiviakin. Kameroiden valmistusmäärä ei noussut kovin suureksi, Ruotsin valokuvalehdissä Alpoja mainostettiin, Suomessa niitä ei ole nähty. Bogopolsky siirtyi 1939 Yhdysvaltoihin jatkamaan kameroiden suunnittelua, Pignons jatkoi omin voimin.


Uusi mallisarja

Uusi mallisarja tuli markkinoille 1952. Niissä oli prismaetsin ja etäisyysmittari ja ne olivat pyöreämpikulmaisia kuin edeltäjät. Näissä kameroissa kameran nimi on Alpa Alnea tai Alpa Reflex. Kameran nimi ja tyyppi ovat selvästi näkyvissä objektiivin yläpuolella. Mallien nimeäminen ei tapahtunut järjestyksessä: ensin tulivat mallit 4, 5 ja 7, sitten 6 ja 8. Kameroihin ilmestyy 1959 viritysvipu, joka toimii päinvastaiseen suuntaan kuin kaikissa muissa kameroissa: edestä taaksepäin. Viritysvipumallit saivat b-merkinnän numeron jälkeen, niissä oli myös palautuva peili. Näitä malleja liikkuu jonkin verran Suomessa, niitä valmistettiin pieniä eriä 1960-luvun lopulle asti. Tehdas toimitti asiakkaalle sen mallin jonka tämä halusi, hinnasta ei keskusteltu.


Kehityksen kärjessä

Merkittävin kamera, jonka Pignons tehdas valmisti oli Alpa 9d. Se oli yksi ensimmäisistä objektiivin läpi mittaavista kinofilmikameroista vuonna 1964. Alpa 9d mittaa objektiivin läpi himmennetyllä aukolla; kuvaaja lukitsee kameran laukaisimen, painaa sitä, jolloin himmennin sulkeutuu ja kameran mittari kytkeytyy toimintaan. Etsimessä näkee haarukan johon valotusmittarin neula liikutetaan pyörittämällä prisman sivussa olevaa nuppia. Sitten katsotaan valotusaika nupin asteikolta ja siirretään saatu valotusaikatieto sulkimen säätörenkaaseen. Sitten laukaisimen lukko avataan ja kuva voidaan ottaa. Kuinka kätevää ja nopeaa! Menetelmä oli kuitenkin toimiva ja antoi kuvaajalle mahdollisuuden tarkkaan ja oikeaan mittaukseen.

Kuitenkin samaan aikaan tehdas piti markkinoilla Alpa 6c kameraa, joka oli muuten samanlainen kuin 9d, mutta valotusmittari oli kytkemätön seleenikenno! Silti se maksoi samalla Macro-Switar objektiivilla 1300 markkaa. Samassa maahantuojan hinnastossa on lisäksi kamera 9f ilman valotusmittaria, malli 6b ilman mittaria, etsin on 45° kulmassa ja tähyslasi katkokuvatarkennuksella, malli 4b 90° kulmassa ja kokomattalasilla.


Uusia malleja

Seuraavissa malleissa 10 ja 11 valon mittaus tapahtui edelleen himmennetyllä aukolla, tehdas ei koskaan valmistanut muilla mittausmenetelmillä toimivia kameroita. Uusia malleja Suomeen tuotiin aika vähän, viimeisiä pari - kolme kappaletta. Uudet Alpat poikkeavat ulkonäöltään entisistä ja ovat enemmän muiden 1970-luvun kameroiden näköisiä. Alpa oli jo alun perin kallis kamera, mutta vielä 60-luvulla se kykeni kilpailemaan japanilaisten kanssa hienomekaanisella ja optisella laadullaan. 70-luvulla se alkoi kuitenkin jäädä jälkeen ja myynti väheni ratkaisevasti. Alpan maahantuoja vaihtui usein, myynti oli pientä ja aika vaikeaakin japanilaisten tuodessa markkinoille hyviä läpimittaavia kolmasosahinnalla. Lisäksi japanilaiset ammattilaadun kamerat olivat halvempia ja monipuolisempia.

Tehdas valmisti kameransa käytännöllisesti katsoen käsityönä. Tuotantomäärät olivat parhaimmillaankin vain n. 200 kameraa kuukaudessa. Alpa oli erittäin kallis ja jäi vanhanaikaiseksi, ei auttanut vaikka mallissa 11 si valonmittaus tapahtui herkillä piikennoilla, mutta edelleen himmennetyllä aukolla. Alpan kysyntä pieneni tasaisesti ja sen tuotanto loppui 1990, viimeisinä vuosina tehtiin enää kolme-neljä kameraa kuukaudessa! Tehdas joutuikin konkurssiin 1990.


Alpan erikoisobjektiivit

Alpa ei itse valmistanut objektiivejaan, vaan hankki ne muilta tehtailta. Siihen sai erinomaisia, erikoisia ja kalliita objektiiveja mm. Angenieuxilta, Schneiderilta, Kerniltä, Oude Delftilta, Kinoptikilta jne. Kaikki nimet eivät taida olla kovin tuttuja? Ne olivat melko pieniä tehtaita, joista osa valmisti objektiiveja pääasiassa elokuvausta varten. Osaa objektiiveista ei ole valmistettu muita kuin Alpoja varten, osa taas on samoja joita tehtiin muihinkin kameroihin. Alpan objektiivivalikoima on erittäin laaja, lisäksi niissä on paljon mallivaihteluita pienten sarjojen vuoksi. Suomalaisen maahantuojan hinnastossa vuodelta 1965 on 22 objektiivin valikoima. Osa on jäänyt esimerkkimäisiksi harvinaisuuksiksi, esim. 1,8/9,8 mm Tegea jonka kuvakulma oli 107°, tehtiin kaikkiaan peräti kolme kappaletta koko maailmaan. Samalla tavalla harvinaiseksi ovat jääneet Kinoptikin apokromaattiset 2/100 ja 2,8/150 mm, Kilfittin 600 mm telet ym. Alpa oli eräs ensimmäisistä kinofilmikameroista, johon sai zoomobjektiivin, Ennan 85-250 mm. Yleisimmät ovat 50 mm normaaliobjektiivi, joka tarkentuu 28 cm saakka ja tavalliset 35 mm ja 135 mm objektiivit. Alpan objektiiveilla ei oikein ole vakiintuneita keräilyhintoja, hinta muodostuu kaupantekohetkellä.


Alpan lisävälineitä

Alpaan sai sovitteita muiden valmistajien objektiiveja varten, sen runko on riittävän ohut, jotta siihen voitiin tehdä sovite Exakta, Nikon, Leicaflex ja Yaschica/Contax bajoneteille ja 42 mm Pentax-kierteelle. Näistä Pentax-kierre, Yashica- ja Nikon-sovitteissa on jopa himmenninautomatiikka. Ja tyypilliseen Alpan tapaan kaikkia kolmea sovitetta tehtiin tietysti myös ilman automatiikkaa. Alpaan tehtiin myös monia erilaisia paljelaitteita, osa alihankkijoiden, osa varsinaisen tehtaan tuotantoa. Hinnastossa on peräti neljä erilaista paljemallia yhtenä vuonna!

Alpa valmisti myös omalaatuisen ja itse suunnitellun reprotelineen, joka koostuu niin monista osista, että maahantuojan hinnastossa lukee kuivasti: "ohjehinnat eri yhdistelmistä tarkemmin ALPA-luettelossa". Suotimet ja vastavalosuojat ovat Alpan omia, suotimiin on kaiverrettu itse suodinlasiin, kehyksen viereen ALPA, jotta ostaja voisi olla varma siitä, että suodin on tarkistettu Pignons-tehtaalla. Vastavalosuojat kiinnitetään objektiivin kätevästi kellonjousella, joka painautuu objektiivin reunaan. Kameraan sai myös moottorin, se "kiinnitetään vaikeuksitta nopeasti kameranrunkoon", tosiasiassa moottori kiinnitetään hihnakoukkuihin rungon yläpuolelle, ainutlaatuinen ratkaisu, saipa siihen vielä 30 metrin maxiperänkin, jolla saattoi ottaa 780 kuvaa. Useimmat tällaiset lisävälineet ovat erittäin harvinaisia. Kaikissa Alpoissa ja lisävälineissä on ALPA selvästi maalattuna tai kaiverrettuna.


Alpa käyttö- ja keräilykamerana

Alpa on mielestäni hyvä ja kiinnostava kamera. Omistin sellaisen 50 mm ja 24 mm objektiiveilla 1970-80 lukujen vaihteessa. Kuvailin sillä yllättäen aika runsaasti kukkia ja muita luontokuvia. Alpan 50 mm on oikea lähikuvausobjektiivi. Sen tarkennuskierää pitää kääntää monta kierrosta ympäri lähikuvausta varten ja objektiivi venyy kuin kuminauha. Laajakulma oli hieno ja siinä oli Angenieuxin omalaatuinen objektiivin yläpuolella oleva himmentimensäätönuppi. Kuvista tuli molemmilla objektiiveilla ihan hyviä. Kamera oli vain hieman hidas minun käyttööni ja myin sen pois ennestään jo yhden Alpa 9d:n omistaneelle 1981.

Alpassa on sveitsiläisen hienomekaanisen käsityön tuntu ja se tosiaan on kaunis myös sisältä. Esim. hammasrattaat on kiillotettu, kelloseppäperinne ei tehtaalla katkennut. Kamera on myös erittäin lujatekoinen, esim. yläkansi on puristettu yli 1 mm sinkkilevystä. Toinen kiinnostuksen lisääjä on sen yleinen omintakeisuus, Alpoissa on monia jännittäviä ratkaisuja. Moottori tulee kameran päälle, takaisinkelausnuppi kääntyykin vivuksi ja valotusajat ovat käytännössä vapaasti valittavia. Lisäksi tehdas piti asiakkaistaan huolta: jos esimerkiksi kameran nahkahihnasta irtosi väriä vaaleaan takkiin, toimitettiin takki, kamera ja hihna tehtaalle. Aikanaan sai sitten takaisin pestyn takin, postikulut ja entisen kameran jossa oli uusittu hihna.


Alpan keräilystä

Suomessa on hämmästyttävän monta Alpa 9d kameraa. Se oli aikanaan varsin kallis kamera: maksoi v. 1965 1,8/50 mm objektiivin kanssa 1400:-, kun vastaava Asahi Pentax Spotmatic 1,4/50 mm kanssa maksoi laukkuineen 888:-! Nykyrahassa kamera maksaisi yli 2000 euroa. Kalliista hinnasta riippumatta Alpa 9 -malleja on meillä myyty ainakin 50-100 kpl. Se oli ainoa eurooppalainen läpimittaava peilikamera ja sellaisen hankki itselleen hyvätuloinen harrastajakuvaaja. Alpa on noussut kerättyjen kameroiden "ranking-listalla" korkealle: tehdas on lopettanut tuotantonsa ja siitä on julkaistu erittäin kattava historiikki. Hintojen nousua vauhditti muutama vuosi sitten perustettu keräilykerho, hinnat ovat alkaneet nousta Suomessakin.

Alpa 9d maksaa kunnosta riippuen n. 700 - 1000 euroa ja on tavallisista malleista kallein. Vanhemmat ovat hieman halvempia, mutta kalliimpia ja harvinaisempia kyllä löytyy. Alpa valmisti tavallisten malliensa lisäksi samoja kamerarunkoja pienellä lisähinnalla 18x24, 24x24 ja 17x22,5 mm kuvakokoja varten. Lisäksi osa kameroista tehtiin eri värisinä kuin vakiomustana. Mallivalikoimaa lisäsi runkojen vaihtoehdot: rungon sai valotusmittarilla tai ilman. Kiinnostusta lisää harvinaisuus, viidenkymmenen vuoden aikana tehdas valmisti vain noin 56 000 kameraa. Lisäksi kaikista malleista eniten valmistettiin puhelinlaskureiden kuvauskameraa 11a. Ne alkanevat pian tulla myyntiin kun puhelinyhtiöt ovat siirtyneet digitaaliseen laskutukseen. Niitä on Suomessa ainakin parikymmentä kappaletta.

Alpa-kameroiden keräily on vaikea laji, mutta uuden kohteen löytyessä onnistumisen ilokin on komeampi.

Lisää tietoa:

Lothar Thewes: Alpa 50 Jahre anders als andere. - Stuttgart : Lindemanns Verlag, 1994. - ISBN 3-890506-126-3

© 2002 Ossi Asikainen & Suomen Valokuvahistoriallinen Yhdistys