Kuukauden kamerat 2026

Helmikuun kamerat

Giorgetto Giugiaro

7.8.1938 Garessio. Italia

Giorgetto Giugiaroa pidetään maailman merkittävimpänä automuotoilijana, mutta sen lisäksi hän ehti suunnitella Nikonin järjestelmäkameroita vuosina 1979–2013.

Giugiaro syntyi italialaiseen perheeseen, jossa isä ja isoisä olivat kirkkojen freskomaalareita. Jo 14–vuotiaana Giugiaro meni Torinon taideakatemiaan. Siellä hänen sanotaan opiskelleen päivisin taideaineita ja öisin teknistä muotoilua.

Hänen autoja esittävät luonnoksensa sattuivat opiskelijatöiden näyttelyssä Dante Giacosan silmään, ja Giacosa oli Fiat-autotehtaan suunnitteluosaston johtaja. Giacosa palkkasi vuonna 1955 tuolloin vain 17-vuotiaan Giugiaron Fiatille.

Automuotoilijan uran alkutaival oli siirtymistä autotehtaalta toiselle. Ensin Giugiaro oli Fiatin muotoiluosastolla, mutta täällä hänen suunnitelmansa eivät johtaneet tuotantoon saakka, mikä turhautti nuorta Giugiaroa.

Vuonna 1959 Giugiaro siirtyi Bertonelle muotoilijaksi. Täällä hän suunnitteli muun muassa vuonna 1963 Alfa Romeo Giulia Sprint GT -mallin. Bertone-aika ei kestänyt kauan, ja vuonna 1965 Giugiaro siirtyi Ghia-tehtaan suunnittelijaksi, ja hänen piirustuspöydällään syntyivät vuonna 1966 muun muassa mallit Maserati Ghibli ja De Tomaso Mangusta. Vuonna 1968 Giugiaro perusti yhdessä Aldo Mantovanin kanssa oman designstudion, Italdesignin.

Autot pysyivät Italdesgninkin päätuotteina, ja yhteensä Giugiaron muotoilemia automalleja oli 86. Tilaajatehtaita oli useita eri mantereilla: aakkosjärjestyksessä ne olivat Alfa Romeo, AMC, Audi, BMW, Bugatti, De Tomaso, DeLorean, Daewoo, Ferrari, Fiat, FSO, Gordon-Keeble, Hyundai, Isuzu, Lamborghini, Lancia, Lexus, Lotus, Maserati, Renault, Saab, SEAT, Subaru, Toyota, Volkswagen, Zastava sekä Zhonghua.

Suurin osa oli varsin hintavia luksusautoja, mutta mukaan mahtui myös huokeita kansanautojakin, kuten Fiat Panda (1980) sekä Uno (1983) tai Zastava Yugo Florida (1987).

Futuristisesti hurjin lienee Giugiaron viimeisenä automallinaan vuonna 2018 suunnittelema Techrules Ren –malli, jossa oli omintakeinen ulkokuori sekä vain yksi ylös nouseva ovi. Sisäpuolelta auto muistutti lentokoneen ohjaamoa. Techrules on myös hyvin kallis urheiluauto, jota on valmistettu vuosittain vain kymmenkunta kappaletta: tähän mennessä siis noin 70. Techrulen RS-kilpaversiossa on 1305 hevosvoimaa ja sen huippunopeus on 330 kilometriä tunnissa.

Autojen lisäksi Italdesign on muotoillut myös moottoripyöriä, puhelimia, kelloja, huonekaluja, keittiökoneita,lääketieteellisiä laitteita, jopa pastaa sekä – kameroita. Näitä on suunniteltu Nikonille vuosina 1979–2013 yhteensä 11 mallia.

Kameramuotoiluista ensimmäinen oli Nikon EM vuonna 1979. Nippon Kogaku halusi kameran, jolla olisi tunnettu muotoilija, ja niinpä he päätyivät Giorgetto Giugiaroon. Nikon EM oli aloittelijalle tarkoitettu kinofilmikoon yksisilmäinen järjestelmä, jossa olivat kaikki tuolloin tarvittaviksi katsotut ominaisuudet: vaakasuorassa Seiko-sulkimessa olivat ajat sekunnista 1/1000 osasekuntiin, manuaalivalotusta ei ollut käytettävissä, ja varsin perinteisesti muotoillun rungon paino oli vain 460 grammaa.

Runkoa valmistettiin poikkeuksellisesti vain mustana versiona, ja sitä markkinoitiin erityisesti naisille sopivana kamerana. Sen hinta oli nykyeuroissa USA:n markkinoilla pari sataa. EM-automaattivalotuskameraa tehtiin vain vuoteen 1982 saakka, vaikka sen menestys oli hyvä.

Seuraavana tilauslistalla oli Nikon F3. Se oli ammattitason järjestelmäkamera, jota olivat edeltäneet jo mallit Nikon F sekä Nikon F2. F3 esiteltiin maaliskuussa 1980. Siinä oli aukon esivalintaan perustuva puoliautomatiikka ja sähköinen suljin. Muutoin runko oli melko perinteinen, mutta siinä oli kahvaosassa punainen viiva, joka oli merkki Giugiaron muotoilusta.

Perusmallin F3 rinnalle tulivat myös mallit F3HP (n.s. High Eyepoint prisma), F3T (titaanirunko), F3P (kuvajournalistien käyttöön sovitettu malli), F3H (nopea moottoriperä) ja F3AF (automaattitarkennusmahdollisuus kahdessa objektiivissa). Eri F3-malleja tehtiin vuoteen 1997 saakka, tosin enin osa jo 1980-luvun alkupuoliskolla. Vielä vuonna 2001 tehtiin sadan F3:n erä japanilaisen Lapita-lehden tilauksesta. Siinä punainen pystyraita oli korvattu vihreällä. Kun perusmalli F3:n saa suurin piirtein 250–300 eurolla, maksaa vuoden 2001 Lapita-malli puolisentoista tuhatta euroa.

Giugiaroa oli käytetty Nikonilla järjestelmäkameroiden muotoilijana, mutta poikkeuksen teki malli L35AF vuodelta 1983. Kun muut japanilaiset kameravalmistajat olivat avanneet ”tähtää ja laukaise” -automaattikameroiden kilvan, oli Nikoninkin seurattava perässä. L35AF oli Nikonin ensimmäinen automaattitarkenteinen kompaktikamera, ja sitä tehtiin vuoteen 1986 asti viitenä eri versiona.

Seuraavaksi Giugiaron muotokieli muuttui Nikonin järjestelmäkameroissa. Mukaan liitettiin kiinteästi kiinteä kahvaosa sekä filminsiirtomoottori – moottoria ei toki ollut digitaalisissa malleissa D2H, D3 ja D4. Kameroista tuli varsin massiivisia kokonaisuuksia, joiden muodoissa ei toisaalta ollut mitään poikkeavan omintakeista.

F3-mallin jälkeen vuorossa olivat F4 (1988), F5 (1996) sekä F6 (2004). Kaikki olivat ammattikäyttöön tarkoitettuja runkoja, ja niiden objektiiveissa oli automaattitarkennus. F6 jäi Nikonin viimeiseksi ammattilaadun filmijärjestelmäksi, ja sitä tehtiin vuoteen 2020 saakka. Sen aikana oli jo siirrytty ammattikuvauksessa kokonaan digitaaliseen maailmaan, ja F7-mallia ei koskaan nähty.

Vuonna 2003 Giugiaro siirtyi Nikonin ammattimaisten digitaalijärjestelmien muotoilijaksi. Nikon oli aloittanut digitaaliset ammattirungot vuonna 1999 D1-mallilla. Kameran runko muistutti Nikonin ammattilaisfilmikameraa F5: yhteistä oli muun muassa aika-, aukko-, ja ISO-ohjainten sijoitus, mikä helpotti siirtymistä filmimallista digitaaliseen.

Vuonna 2003 oli vuorossa D2H, jonka muotoilijaksi kutsuttiin Giugiaro. Ja vuonna 2007 oli vuorossa D3, sekin Giugiaron muotoilema. Vuonna 2012 markkinoille tuotiin Giugiaron muotoilema D4 ja vuonna 2016 D5. Enimmin oli kyse pikselikilpajuoksusta, joka taas riippui valotuksen vastaanottavasta kennosta. Kun D1-mallin pikselimäärä oli vain 2,7 miljoonaa, oli mallin D5 pikselimäärä jo 21 miljoonaa.

Vaativille harrastajille Nikon oli aloittanut ns. täyskennokokoisten (kennon koko 36 x 24 milliä) digijärjestelmien teon vuonna 2002 mallilla D 100. Kun vuorossa oli vuonna 2012 D 800, kutsuttiin muotoilijaksi jälleen Giugiaro. D 800 -mallissa oli 36,3 miljoonan pikselin kenno, 51 tarkennuspistettä sekä kasvojentunnistus. Mallin seuraajaksi tuli vuonna 2014 Nikon D 810.

Vuonna 2013 julkistettiin viimeinen Giugiaron muotoilemista Nikon-täyskennokoon digijärjestelmistä. Nikon Df. Pikselikilpa oli laantunut, ja kennossa oli ”vain” 16 miljoonaa pikseliä. Videotallennusta ei tässä mallissa ollut laisinkaan.

Tavallaan Giugiaro ja Nikonin suunnittelijat palasivat vanhakantaiseen aikaan, koska kaikki Df:n säätimet olivat mekaanisia kiekkosäätimiä, ja ulkoisesti kamera muistutti 1980-luvun Nikon-järjestelmiä. Siihen saattoi asettaa myös F-sarjan objektiiveja, joissa ei ollut automaattitarkennusta. Df-mallia tehtiin vain lyhyen aikaa vuonna 2013, mikä ei kerro markkinoinnin epäonnistumisesta, vaan siitä, että digimaailmassa muutoksen tuulet ovat nopeita.

Giugiaron kameramuotoilijan ura kesti yhteensä 34 vuotta, mutta erityisen omintakeista ei hänen kameroissaan ole: osa on varsin perinteisiä, osa massiivisen suuria. Ehkä näkymättömänä, mutta kaikissa Giugiaron kameroissa on läsnä ergonomisuus, käyttäjäystävällisyys.

Hannu Sinisalo

Tammikuun kamerat

F.(Ferdinand) A.(Alexander) Porsche

11.12.1935 Stuttgart, Saksa – 5.4.2012 Salzburg, Itävalta

Ferdinand Alexander Porsche syntyi 1935 varsinaiseen autoperheeseen, sillä hänen isoisänsä oli Ferdinand Porsche (1875–1951). Tämä oli suunnitellut aikanaan suositun sähköauton nimeltä Egger-Lohner jo vuonna 1898. Vuonna 1948 alkoi Porsche-merkkisten autojen valmistus.

Jo vuonna 1937 Ferdinand Porsche oli liittynyt natsipuolueeseen, ja II maailmansodan aikana hän suunnitteli tankkeja Saksan armeijalle. Myös F. A. Porschen isä Ferdinand Anton (Ferry) Porsche (1909–1998) oli Porschen autotehtaan johdossa, ja hän suunnitteli Porschen ensimmäisen automallin 356 vuonna 1948.

Vuonna 1943, kun Porschen laitokset – ennemminkin korjaamo kuin autotehdas – siirtyivät Itävaltaan, aloitti F. A. Porsche koulunsa Zell am Seessä. Vuonna 1950 hän palasi Stuttgartiin, missä hän aluksi opiskeli Steiner-filosofiaan perustuvassa Waldorfin koulussa ennen kuin siirtyi Ulmin designkouluun. Jo lapsuudessa F. A. Porsche sai lempinimen ”Butzi” eli vapaasti suomennettuna ”Pikku aarre”.

Opintojen päätyttyä Ulmissa F. A. Porsche siirtyi Porschen perheyrityksen suunnitteluosastolle Stuttgartiin vuonna 1958. Hänen ensimmäinen suuri autoprojektinsa oli Porsche 911, jonka hän suunnitteli vuonna 1963.

Porsche 911 poikkesi aiemmista Porsche-malleista. Se oli tyylikäs ja moderni urheiluauto, jossa oli tehokas ilmajäähdytteinen moottori ja edistyksellinen jousitusjärjestelmä. 911:n tunnusomaiset muotoilut, kuten viisto kattolinja, pyöreät ajovalot ja leveät lokasuojalevennykset, olivat kaikki F. A. Porschen käsialaa. Autosta tuli heti suurmenestys.

F. A. Porsche ei kuitenkaan pysytellyt pelkästään perheen omistaman tehtaan automallien muotoilussa. Hän perusti oman suunnittelukonsulttiyrityksensä vuonna 1972 nimeltä Porsche Design ja jätti samalla perheyrityksen suurimmaksi osaksi. Toisaalta hän laajensi muotoilukenttäänsä. Hän toimi liikennemuotoilun professorina Pforzheimin korkeakoulussa Saksassa ja jatkoi edelleen Porsche Holding -yhtiön hallituksessa.

Porsche Design erikoistui korkealaatuisten esineiden, kuten kellojen, huonekalujen ja keittiötarvikkeidenkin suunnitteluun. Porsche Designista on sittemmin tullut tunnettu maailmanlaajuinen luksusbrändi.

Porsche Designin moottoriurheiluun liittyvistä esineistä tunnetuimpia ovat ajokypärät. Ensimmäinen tuotiin makkinoille 1976 mallinimellä CP4. Kuvassa on hyvin CP4:n mallinen ja Porsche Designin muotoilema sekä valmistajan mukaan nimetty KIWI-kypärä, joka sekin on 1970-luvun lopulta.

Miesten rannekellojen muotoilun Porsche Design aloitti vuonna 1972 julkistamalla Chronograph I -mallin. Seuraavan kymmenen vuoden aikana F. A. Porsche muotoili kellosta useita erilaisia variantteja, ja vuonna 2022 Chronograph tuli uudelleen markkinoille.

Varsin vähän tunnettu huonekalujen maailmassa on 1980-luvulta Porsche Designin parturintuoli, jonka mallinimi oli Mr. Tsu eli CEB116PO. Tuolin suunnittelussa oli otettu huomioon sekä asiakas että parturi, ja sille ovat tyypillisiä pyöristetyt käsinojat sekä avoin alaselkänoja. Tuolia on tehty sekä mustana että punaisena. Futuristisen muotoista Mr. Tsuta myytiin hienostuneisiin parturiliikkeisiin 1980- ja 1990-luvulla, ja sen hinta on edelleen ollut huutokaupoissa kolmisen tuhatta euroa.

Futuristinen on myös Porsche Designin pöytälamppu Jazz, jota tehtiin 1980-luvun lopulla. Lampun varsi on teleskooppimaisesti pidentyvä. Mallia tehtiin mustana, harmaana ja punaisena, ja valmistaja oli PAF Milano eli Italiana Luce. Jazzinkin hinta on nykyhuutokaupoissa ollut 300–500 euroa.

F. A. Porsche ja Porsche Design muotoilivat myös hienostuneita talousvälineitä, kuten kuvassa näkyvän keittiöveitsen, jossa ei ollut erillistä kahvaosaa. Tätä 2000-luvun alun tuotetta tehtiin useina versioina, ja tunnetuin mallisarja on Chroma 301. Se voitti designpalkinnon vuonna 2005 ja vuonna 2012 se nimettiin vuoden keittiöinnovaatioksi.

Kameramuotoilija F. A. Porschesta tuli vuonna 1974. Tuolloin länsisaksalaiselta Zeiss Ikonilta puuttui korkealaatuinen järjestelmäkamera. Vuonna 1973 mallinimi Contax oli lisensoitu japanilaiselle Yashicalle.

Zeiss ja Yashica aloittivat vuonna 1974 suunnitelman, jolla oli koodinimi ”Top Secret Project 130”. Tuloksena oli huippulaatuinen 35 millin kinofilmiä käyttävä järjestelmäkamera Contax RTS. Sen pääsuunnittelija oli F. A. Porsche, vaikka joidenkin lähteiden mukaan alustavan suunnitelman olisi tehnyt Katsuiko Sugaya ja Porsche olisi vain tehnyt loppusilauksen. Niin tai näin, vuonna 1975 markkinoille tullut Contax RTS oli ennen kaikkea Porsche Designin tuote.

Reaaliaikaisen valotuksenmittauksen lisäksi RTS-kamerassa oli elektronisesti ohjattu, vaakasuora kankainen verhosuljin, jonka suljinajat olivat 1–1/2000 sekuntia. Muodoiltaan RTS ei ollut mitenkään mullistava, ja sitä voisi luonnehtia hyvin ergonomiseksi kameraksi.

RTS:ää seurasi vuonna 1982 RTS II, jossa oli objektiivin läpi mittaava TTL-salamamittaus ja titaanisuljin. Vuonna 1983 Kyocera Corporation osti Yashican, ja vuonna 1990 markkinoille tuli RTS III. Siinä oli uutuutena keraaminen filmin painelevy.

Contax-kameraperheestä puuttui myös korkealaatuinen – ja hinnakaskin – filmipokkari. Niinpä Yashican ostanut Kyocera antoi Porsche Designille tehtäväksi suunnitella ja muotoilla tällainen. Vuonna 1984 esiteltiin pokkarimalli Contax T, jossa oli huippulatuinen objektiivi, viisielementtinen ja manuaalitarkenteinen Carl Zeiss Sonnar T 38 mm. Objektiivin valmisti Yashica, jonka omisti Kyocera yhteistyössä Carl Zeissin kanssa.

Contax T:tä tehtiin eri versioina vuoteen 2002 saakka. T-, T2- ja T3-mallit käyttivät 35 mm:n filmiä ja niissä on kiinteä 35 mm:n laajakulmaobjektiivi. T-VS, T-VS II ja T-VS III käyttivät myös 35 mm:n filmiä, mutta niissä on 28–56 mm:n zoomobjektiivi. Ulkoisesti malleissa oli suuriakin eroja.

A. F. Porsche muotoili Contaxille vielä kaksi muutakin kameraa: vaihdettavaobjektiivinen mittaetsinkamera G1tuli markkinoille 1994. Kameraa pidettiin tasokkaana, ja olihan se hinnakaskin: nykyeuroissa hinta oli tuolloin nelisentuhatta. G1-mallia seurasi vuonna 1996 malli G2, jossa suurin muutos oli nopeimman valotusajan nostaminen 1/6000 sekuntiin G-mallin 1/2000 sekunnin asemesta. Kummassakin kamerassa oli automaattitarkennus, ja objektiivin sekä rungon välillä informaatio kulki sähköisesti. G-mallin kameroissa ei ollut mitään uutta ja mullistavaa, mutta erinomaisen ergonomisina ja käyttäjäystävällisinä niitä voi kyllä pitää.

Contaxien lisäksi F. A. Porsche muotoili kameroita myös Samsungille, Rolleille ja Fujille. Samsungille vuonna 1994 tehty malli ECX-1 oli ulkoisesti sangen futuristinen zoompokkari, mutta sisuksista löytyi melko tavallinen kombinaatio. Poikkeavaa oli valinnainen panoraama-asetus, jolloin negatiiville valottui poikkeavan kapea 13 x 36 millin kokoinen alue. Myös zoom oli silloistenkin mittapuiden mukaan varsin pitkä, 38 millistä 140 milliin. Tämä tosin aiheutti sen, että lyhyimmän polttovälin valovoima 3.8 putosi 10.5:een pisimmässä polttovälissä. ECX-malleja tehtiin kuutena eri versiona vuoteen 2002 asti.

Viimeiseksi filmikamerakseen F. A. Porsche muotoili Rolleille erinomaisen mittaetsinkamera QZ:n vuonna 1997. Sitä tehtiin malleina QZ 35 T ja QZ 35 W. T-mallissa oli zoomobjektiivi polttoväleille 38–90 milliä ja W-mallissa laajakulmainen zoom polttoväleille 28–60 milliä. Malleja tehtiin vain vuonna 1997, koska digitaalisten kameroiden esiinmarssi oli jo nähtävissä.

Kummassakin mallissa aukko, aika ja etäisyys voitiin asettaa manuaalisesti, mutta ne olivat valittavissa automatiikallakin. Kameroihin suunniteltiin myös oma salama, joka kiinnittyi kameran sivuun. Lyhyestä valmistusajasta johtuen QZ:n hinta on pysynyt aika korkealla: T-mallista on maksettu huutokaupoissa keskimäärin 300–500 euroa, W-mallista hieman enemmän, noin 400–500 euroa.

F. A. Porsche ehti myös digikauden kamerasuunnitteluun. Ainoaksi saavutukseksi tällä saralla jäi kuitenkin varhainen Fujin Finepix 4800, joka tuli markkinoille vuonna 2001. Maksimiresoluutio oli tuon ajan mukaisesti 2 megapikseliä, ja kamerassa oli myös zoomobjektiivi, joka vastasi 35 millin kinofilmikameran polttovälejä 36–108 milliä.

Varhaisdigiajan mekaniikka vaati melko paljon tilaa, ja niinpä kuoriin oli muotoiltu pystysuora kamerarunko vaakasuoraa kennoa varten. Digimaailman kameramallit kehittyivät ja vaihtuivat vauhdilla, ja niinpä Finepix 4800 -kameraa tehtiin vain vuonna 2001. F. A. Porschen väitetään muotoilleen myös digikameran Fuji Finepix 6400, mutta tällaista mallia ei koskaan esitelty julkisesti.

F. A. Porsche eläköityi vuonna 2005 heikon terveyden vuoksi, ja hän kuoli Itävallan Salzburgissa 5.4.2012, 76-vuotiaana.

Porsche Designin ja F. A. Porschen muotoilemia esineitä, myös kameroita, voi pitää ennen kaikkea käyttäjäystävällisinä ja ergonomisina. Futurismia oli havaittavissa vain joissakin huonekaluissa sekä valaisimissa ja kameramallissa Samsung ECX-1.

Hannu Sinisalo