Kuukauden kamerat

Tammikuun kamera 2021

Tammikuun kamera

OLYMPUS OM-1
Yhtiö nimeltään Takachiho Seisakusha perustettiin 1919. Sen ensimmäinen tuote oli mikroskooppi vuonna 1920. Tuotemerkki Olympus lanseerattiin 1921 ja firma sai nimen Olympus Optical Company Ltd. vuonna 1949.

Ensimmäinen Zuiko 4,5/75 mm esiintyi Semi-Olympus kamerassa 1935, jonka kovasti ajan saksalaisia paljekameroita muistuttavan rungon teki The Proud Co. ja suljin oli saksalainen Compur.

Olympus oli mukana myös Rollei-kopioiden huippuaikana 1952 .. 56. Tuolloin kaksisilmäisiä tehtiin Japanissa kolmeasataa erilaista, joista parhaimpien joukossa oli myös Olympus Flex.

Tarinan sankari Yoshihisa Maitani (1933 .. 2009) tuli Olympukselle harjoittelijaksi 50-luvun puolivälin jälkeen. Innokas valokuvaus-kerholainen oli tottunut kuvaamaan Leica IIIf kameralla, jonka ongelmaksi hän koki lähikuvauksen ja pitkien polttovälien käytön. Maitanilla oli selkeät visiot tulevaisuuden välineistä.

Maitanin Olympukselle suunnittelemia kameroita on kymmenittäin. Ensimmäinen menestystuote oli puolikoon Olympus-Pen ja pieni sensaatio puolikoon järjestelmä-SLR Olympus-Pen F.
Jälkimmäisessä oli nerokkaita ratkaisuja: pystyyn saranoitu peili, porroprismaetsin ja titaaninen sektorisuljin. Kamera oli pieni ja elegantti. Järjestelmään kuului parinkymmenen objektiivin lisäksi
monipuoliset lisävälineet. Edelleen keräilijöitten herkkua.

Puolikoon suosio hiiipui herra Kodakin penseyteen: Kodachrome - sinänsä ihanteellinen puolikokofilmi - olisi vaatinut 36 pahvikehyksen sijaan 72 kehystä. Tulee liian kalliiksi tuumasi Kodak - ja niin puolikino tyssäsi Amerikoissa.

Maitanin mielestä yksisilmäinen kameratyyppi oli paras. Sillä voitiin kuvata kaikki ”maailmankaikkeudesta bakteereihin” sopivin lisävälinein. Mikroskooppien ja lääketieteellisten tutkimusvälineiden suurvalmistajalle tämä ajatus sopi.

Tarjolla olevissa, sinänsä hienoissa kamerajärjestelmissä oli 3 heikkoutta: koko, paino ja laukaisun äänekkyys. Ammattiläisen varustus saattoi painaa 5-8 kg. Leicaan tottuneen Maitanin johdolla näitä ongelmia lähdettiin ratkomaan.

Olympus oli jo kasvanut suuryritykseksi. Uuden kameran suunnitteluun valjastettiin lähes 100 henkeä johtotähtenään Maitanin visiot. Myyntiporras yllytti ostamaan valmiit piirustukset tai alihankinnan joltain kilpailijalta. Maitani piti päänsä: jotain ihan uutta ja parempaa.

Ensimmäinen päätös tehtiin objektiivin kiinnitysbajonetista: mahdollisimman iso. Senjälkeen rakennettiin mahdollisimman kookas peilikammio. Näin saatiin kookas peili ja vähennettiin sisäisiä
heijastuksia. Sitten jätettiin etsimen kokoojalinssi pois ja korvattiin se uudelleen muotoilulla pentaprismalla, joka siirrettiin alemmaksi. Lopputulos oli aikansa suurin ja kirkkain etsin, joka kattaa 97% kuva-alasta 92% suurennuksella.

Yhtälö oli vaikea: isot etsinelementit ja pienet ulkomitat. Ratkaisuja löydettiin. Tyypillisesti yksisilmäisten arkkitehtuurissa oli tungosta viritysvivun, aikanupin ja suljinkoneiston kohdalla. Maitani siirsi aikakoneiston peilikammion alle ja samalla ajan säädön objektiivi-bajonetin ympärille. Tästä koitui lopulta hyötyä ergonomiallellekin: nyt kamera istui vasemmassa kädessä ja valotussäädöt hoituivat oikealla kädellä laskematta kameraa silmiltä.

Suljin suunniteltiin kestämään moottorikäyttö ja vähintään 100.000 laukausta. Äänekkyyteen suurin parannus saatiin uudentyyppisellä peilin ilmavaimennuksella.

Muistan ensivaikutelmani OM-1 kamerasta: onpa sievä, kirkas etsin, pehmeä-ääninen suljin, pienuus ja keveys. Runko ja normaali 1,8/50 olivat n. 260 g kevyemmät kuin esim. Canon tai Minolta ja leveys oli n. 12 mm sekä korkeus n. 7 mm verran kilpailijoita vähäisemmät.

Tavoite oli saavutettu noin 5 vuoden aherruksella. Olympus M(aitani)-1 kameran tuotanto käynnistyi kesällä 1971. Photokina-messuilla 1972 ensisittelyssä tuli pientä häikkää. Ernst Leitzin edustajat protestoivat M-1 mallinimen käyttöä, olihan heidän M-kolmosensa ollut myynnissä
vuodesta 1954. Kohteliaat japanilaiset lupasivat muuttaa nimen - vaikka M-1 kameroita oli tehty jo 52000 kpl. Ne oli myyty lähinnä Aasiaan ja osittain Saksaan. Nämä M(aitani)-1 kamerat eivät siis
ole maailmalla huippuharvinaisia. Normaaliobjektiivejakin (1,8 ja 1,4) oli tehty 43000 kpl. Historiamielessä mielenkiintoisia keräilyesineitä kuitenkin.

Olympus OM-2 tuli myyntiin 1975. Sen suuri uutuus oli peilikammioon lisätyillä kahdella piikennolla toteutettu valonmittausautomatiikka, joka mittasi pitkillä ajoilla filmin pinnalle lankeavaa valoa aina 60 s. saakka. Tätä kameraa käytti mm. Antero Takala kaamoskuvauksissaan.

OM-järjestelmä koostui noin 280 osasta. Objektiivit ovat hyvämaineisia, keveitä ja niitä riittää. Kompaktius ulottuu koko järjestelmään.

Pari varoituksen sanaa OM-1:n ostajalle: poikkeavat ratkaisut vaativa osaavan huollon. Kaikki ”itse vähän voitelin” -ehdokkaat kannattaa hylätä. Heikkouksina ovat mm. takakannen tiivisteet ja peilin
vaahtomuoviset stopparit. Jotkut ovat rutisseet filminsiirron rutinoista. Hinnat ovat kohtuullisia - tai neuvoteltavissa.

Esko Putus

Kuvattu: ZUIKO AUTO-MACRO 3,5/50 sovitettuna OM-D E-M5 runkoon
Tällaisestakin haaveiltiin: MDN proto 1969. Rolleilta tuli sitten vastaava SL 2000 1981.

Kuukauden kameraan liittyvistä asioista voidaan keskustella keskustelupalstalla, jota Esko Putus ajoittain seuraa. Kameroiden myyntihintakyselyihin ei oteta kantaa. Laite täytyisi aina nähdä kädessä, tutkia sen kunto ja toiminnallisuus. Netissä se on mahdotonta. Oikea hinta on se, jonka ostaja suostuu myyjälle maksamaan.