Kuukauden kamerat

Heinäkuun kamera 2020

ROLLEI 35

Olin 1966 ensimmäisellä Photokina-messumatkalla. Opin käytännön saksankieltä - Herr Ober, zwei Bier - ja näin mm. Rollei 35 kameran.

Kameratehdas Wirginin (Edixa Reflex 1954) pääsuunnittelija Heinz Waaske teki omalla vapaaajallaan jo 1962 piirustukset täyden kino-ruudun taskukameraan. Wirgin valmisti prototyypin, jossa oli Metrawatt seleenikennovalotusmittari ja objektiivina kolmilinssinen Steinheil Cassar 3,5/40 mm. Yhteistyökumppanit olivat Wirginille tuttuja.

Kävi kehnosti, haukuttuaan Waasken työnantajan resurssien käytöstä, Heinrich Wirgin ilmoitti lopettavansa koko kameratuotannon. Waaske jäi työttömäksi.

Heinz Waaske kaupitteli kameraideaansa Kodakille ja Leitzille - kai parin muunkin lisäksi. Kukaan ei kiinnostunut. Rollein tuore johtaja Heinrich Peesel sensijaan innostui ja tuotantomallia alettiin kehittää. Rollei oli jo liian pitkään elätellyt itseään pelkillä kaksisilmäiskameroilla, joiden suosio alkoi hiipua.

Waasken ja Wirginin protokamera kehittyi laadukkaammaksi. Objektiiviksi valittiin klassinen ”kotkansilmä”, Zeissin Tessar 3,5/40 mm. Valotusmittarksi valittu Gossen CdS antoi kameralle nykyaikaisen ilmeen. Sen herkkyys ei ollut seleenimittaria kummenpi, EV 7, ja oman haasteensa aiheutti pariston sovittaminen tiiviisiin rakenteisiin.

Ratkaisevin Waasken kehittämistä uusista ratkaisuista oli suljin- ja himmenninohjausmekanismien siirto perinteiseltä paikaltaan objektiivituubuksen ympäriltä kameran runkoon. Sulkimen valmisti Compur, perinteinen kumppani Rolleille.

Ensimmäisen tuotantovuoden ajan kameroissa luki Made in Germany by Rollei - Compur - Gossen - Zeiss. Se pelkistyi muotoon Made in Germany by Rollei. Numerointi alkoi 3.000.000:sta joten omani on jostain elokuun 1967 tienoilta.

Sinänsä hyvän Tessar objektiivin pieni ongelma oli liiallinen UV-valon läpäisy. Värikuvauksen voimakas yleistyminen pakotti Zeissin korjaamaan vian lisäämälla UV-säteitä pidättävän kittauksen kotkansilmäänsä.

Suurin osa tuotannosta tapahtui Singaporessa. Rollei ilmoitti palkka-kustannusten Saksa - Japani - Singapore jakautuvan suhteessa 6 - 3 - 1. Singaporen tuotteet olivat aivan yhtä laadukkaita kuin saksalaiset ja vähitellen mukaan otettiin mm. japanilaisia alihankkijoita. Tessar ja myöhemmnin Sonnar -objektiivit teki Rollei itse, myös Singaporessa.

Rollei teki konkurssin 1981 ja silloin loppui Rollei 35:n eri versioiden tuotanto. Kaikkiaan niitä valmistettiin parisen miljoonaa. Tuotanto jakautui karkeasti näin:


Rollei 35 Germany 1966 - 1971

Rollei 35/35 T Singapore 1971 - 1974

Rollei 35 S Singapore 1974 - 1980

Rollei 35 TE Singapore 1979 - 1981

Rollei 35 SE Singapore 1979 – 1981


Kehitelmiä - etäisyysmittarilla, automaattivalotuksella - ei ehditty saattaa protovaihetta pidemmälle. Jonkinlaista kehitystä osoittaa paino: alkupäässä 390 g, lopulta tehtaan ilmoituksen mukaan 335 g (materiaalimuutoksista johtuen).

Miltä Rollei 35 tuntuu? - Kamera on toki pieni mutta painava. Toisaalta paino on hyväksikin tunnottoman laukaisun vastapainoksi. Rollei-perinteen mukaisesti säädöt näkyvät ylhäältä. Etäisyysmittaria ei ole joten on tarkennettava arviolta. Tämä ei ole mikään iso ongelma, 40 mm polttoväli tuottaa hyvän terävyysalueen. Pikatarkennusmerkit 6 ja 2 metriä auttavat hyvässä valossa, käyttöaukoilla.

Kaikkiaan digipilattu/hemmoteltu kuvaaja joutuu kyllä keskittymään  
Rolleilla kuvatessaan. Ja sehän  tekee hyvää aivoterveydelle. Digikom-paktin kuvanlaatukin ohittaa Rollein. Filmimaailmassa  Rollei 35 pärjää isommilleenkin. Suosikkini on perusmalli Tessarilla, Sonnar antaa toki puolen aukon valovoimaedun ja pienen lisärippusen terävyyttä.  

Rollein konkurssin jälkeen alkoi  ryöstöviljely: firmaa pompoteltiin  
pankkien ja sijoittajien kesken. Erilaisia erikois- ja juhlamalleja tuli kun sieniä sateella, viimeiset kai 2015. Kulta, platina ja liskonnahkaimi-taatiot eivät juurikaan paranna kuvaa. 


Esko Putus 

Rollei 35-kuva vuodelta 1973
Rollei 35-kuvat 2020, pikatarkennus 6 m.
Rollei 35-kuvat 2020, pikatarkennus 6 m.

Kesäkuun kamera 2020

MAMIYA C

Ensimmäisiä kaksisilmäisiä peilikameroita lienee rakentanut lontoolainen R&J Beck observatoriojohtaja G.M. Whipplen v. 1888 tekemän suunnitelman mukaan. Niitä käy­tettiin pilvien kuvaamiseen.

Modernin TLR-kameran läpimurto oli 1928 prototyyppinä esitelty Franke&Heidecken Rolleiflex. Sen kätevyys perustui kompaktiin kokometallirakenteeseen, rullafilmiin 117 ja 6x6 kuvakokoon. Alkoi ”linnunpönttöjen” aika.

Japanilaisten kameroiden maihinnousu Suomeen alkoi 1950-luvulla. Ensin tulivat leluiksi laskettavat pienoiskamerat 16 mm filmille. Sitten alkoi kaksisilmäisten Rollei-kopioiden vyöry. Merkkejä oli kymmeniä ja eniten myytiin Yashicaflex/Yashica C -kameroita, joita kohta olikin lähes joka talossa. Hieman laadukkaampia ja omaperäisempiä - Minolta Autocord ja Mamiya Automat - myytiin myös kohtalaisesti vaikka kaikki kamerat olivat ajan ostovoimaan nähden kalliita.

Ensimmäinen vaihto-objektiivinen TLR oli Zeiss Ikon Contaflex vuonna 1936. ”Aikansa kalleimmassa” oli vaihdettava kuvausobjektiivi 35-135 mm ja maailman ensimmäinen sisäänrakennettu valotusmittari. Kuvakoko oli 24x36 mm.

Myös ranskalainen Andre Grangen suunnittelema Rex Reflex B1/B2 yritteli rullafilmi-6x6 kameroillaan 1949-52. Jälkimmäisessä vaihtuivat kuvaus- ja etsinobjektiivit pareittain.

Mamiyalla tutkittiin Rex Reflexiä, keksittiin parannuksia ja räväytettiin vuonna 1957 markkinoille ”maailman ensimmäinen” kaksisilmäinen vaihdettavilla objektiivipareilla, aluksi 80, 105 ja 135 mm pollttovälein. 65 mm laajakulma ja 180 mm tele tulivat C2-mallin myötä seuraavana vuonna.

Mamiyan oivallus oli hammaskiskolla ja palkeella 60 mm loitonnukseen yltävä etulauta. Nyt eri polttovälit saatiin tarkennettua ja kaupan-päällisiksi lähikuvaus ilman lisälaitteita. Varsinainen herkku oli yksin-kertaisuudessaan nerokas, tarkka ja varma objektiiviparin lukitus jousi-sangalla. Lähikuvausta varten tuli Paramender-lisälaite, jolla kuvaus-objektiivi hissattiin etsinobjektiivin paikalle parallaksin (suuntaeron) korjausta varten. Siis jalustalla, hitaasti mutta varmasti.

Mamiya-Sekor -objektiivit olivat alun alkaenkin hyviä ja paranivat vuosien mittaan monikalvotekniikan myötä. Ei se alkuperäinenkään 1-kalvon heijastussuojaus huono ollut kunhan älysi käyttää vastavalo-suojia. Polttovälivalikoima oli lopulta 55-250 mm.

”Parannettu linnunpönttö” osui Suomessakin otolliseen markkinara-koon. Yksisilmäinen, hieno ja kallis Hasselblad 500C oli monen pikku-kuvaamon ulottumattomissa. Mamiyalla hoituivat samat kuvaukset hyvin tuloksin. 80 ja 135 mm objektiivit toimivat studion henkilö- ja ryhmäkuvissa, laajakulmilla saatiin teollisuus-, arkkitehtuuri- ja miljöökuvat. Kamera osoittautui erittäin luotettavaksi. Moitteen puolelle jäi lopulta vain kunnollisen etäisyys- ja terävyysalueasteikon puute sekä suurehko koko ja paino. Kamera vaati usein jalustan käyttöä vaikka sen laukaisutärähdys yksisilmäisiin verrattuna oli olematon.

Lisävarustevalikoimaan kuului erilaisten kahvojen, vastavalosuojien ja suodinsarjojen lisäksi prisma- ja luppietsimet, peileillä toteutettu porroetsin (myös valotusmittarilla) sekä em.Paramender.

Mamiya paranteli kameraa ja sen eri versiot (C2, C22, C220, C220f, C3, C33, C330, C330f ja C330S) olivat suosiossa 80-luvun alkuun saakka. Huolto ja varaosapalvelu toimii yhä Jukka Kelotien hoivissa (Kameratori).


Esko Putus

Mamiya C330S ja objektiivit 4,5/55, 2,8/80 ja 4,5/135 mm.
Interiööri laajakulmalla (Rauno Välimäki)

Toukokuun kamera 2020

ROLLEIFLEX

Lastenhoitaja ja harrastajakuvaaja Vivian Maierin vuonna 2007 löytynyt kuvajäämistö, noin 120.000 kuvaa osittain kehittämättömissä rullissa, on saanut aikaan melkoisen pöhinän. Kannattaa tutustua YLEN Areenassa dokumenttifilmiin ja Valokuvataiteen museon nettisivuilla OMAKUVA JA SEN VARJO -näyttelyyn virtuaalisesti.

Vivian Maier teki työtään Chicagossa ja New Yorkissa. Hänen kuviaan arvostetaan katukuvauksen mestariluokkaan. Noin neljännes kuvista on erilaisia, kekseliäitä omakuvia, joissa Maier kameroineen on läsnä vain varjona tai erilaisina heijastuksina.

Maier kuvasi eri kameroilla, mm. Leicalla värikuvia. Kiinnostavimmat mustavalkokuvat näyttäisivät enimmäkseen otetun 6x6 kaksisilmäisillä ROLLEIFLEXeillä.

Ketkä suomalaiset ovat käyttäneet Rolleiflexiä? Voidaan sanoa että vanhemmasta kuvaajapolvesta lähes kaikki.Yksi hienoimmista valokuvakirjoista, Ismo Höltön IHMINEN PÄÄOSASSA (1991), on enimmäkseen kuvattu Rolleiflexilla.

Ensimmäinen Rolleiflex tuli myyntiin 1929. Sen suunnitteli Voigtländer & Sons perinnefirmassa suunnittelijaksi ja tuotantojohtajaksi - ilman muodollista koulutusta - noussut Reinhold Heidecke, jonka väitetään kyllästyneen työnantajansa konservatiivisuuteen. Finanssiasioissa kumppaniksi joulukuussa 1919 rekisteröityyn firmaan tuli Paul Franke, joka eteni Voigtländerillä myyntijohtajaksi ennenkuin perusti oman toiminimen Berliiniin.

Franke & Heidecke aloitti kameratuotannon Braunschweigissa. Ensimmäiset tuotteet olivat siihen aikaan suosittuja stereokameroita Heidoscop ja Rolleidoscop -nimillä. Näitä tehtiin 1940-luvun alkuun saakka.

Original Rolleiflex parannettiin malliksi Standart, joka oli tuotannossa 1932-38. Varsinainen loikka tapahtui vuonna 1937 kun esiteltiin Rolleiflex Automat. Nyt olivatkin kasassa kaikki myöhempään menestykseen vaikuttaneet ominaisuudet: automaattinen filmin lataus, filminsiirto ja viritys vivulla, säädöt peukalotrissoilla, parallaksinkorjaus, suodinbajonetti kuvausobjektiivissa. Objektiivi oli Paul Rudolphin 1902 suunnittelema Tessar 3,5/75, jonka valmisti legendaarinen Carl Zeiss Jena. Näillä peruseväillä pärjättiin 40 vuotta!

Sodan jälkeen uusia malleja sateli tiuhaan tahtiin. Huippu saavutettiin malleilla 3,5F (1959) ja 2,8F (1960). Jälkimmäisen objektiiviksi tarjottiin Zeiss Planar tai Schneider Xenotar 2,8/80, molemmat laatutavaraa. Tätä F-sarjaa pidän itse houkuttelevimpana. Nahkalaukkukin on oma taideteoksensa.

Tuotanto hiipui lopullisesti 1981. - Mutta mikäpä pahan tappaisi: rikkaita keräilijöitä houkuteltiiin 1983 2,8F Aurum ja 1984 2,8F Platin Edition -malleilla.

Kysyntää oli yhä, joten uusi Rolleiflex 2,8GX tuli 1987. Siinä oli TTL-valonmittaus ja TTL-salamamittaus. Joiltakin osin rakennetta yksinkertaistettiin hintapoliittisista syistä.

Joko sippasi? Ei toki! Nyt tehtiin varakkaille keräilijöille erikoismallit Edition, Edition Helmut Newton, Expression 94, Gold Expression, Japan Edition (Seiko suljin), 75 Years Rollei, Expression (Copal suljin), Jersey ja Royal. Näistä ei kannata riehaantua, niillä kerättiin vain hynät pois.

Miten ottaa omakuva Rolleiflexillä (tai jollain sen lukemattomista kopioista) Vivian Maierin tyyliin?

Tähtää ja tarkenna kaksisilmäinen. Aseta puhelin tai kompaktidigi tähyskuilun päälle ja peitä se kädelläsi. Ota kuva tähyslasista. Ohessa harjoitus Rolleiflex T -mallilla, jossa (mekaanikkolegenda Kauko Tannerin mukaan) tehdas oli luopunut monista hyvistä periaatteistaan. Hyvä kamera silti lähempänä kansan ostokykyä.

Esko Putus

Tämä Rolleiflex 2,8F, joka tuli markkinoille 1960, on sarjan ehdoton huippu ominaisuuksiltaan, laadultaan ja ennnenkaikkea yhtenäisellä tyylillään.

Kuukauden kameraan liittyvistä asioista voidaan keskustella keskustelupalstalla, jota Esko Putus ajoittain seuraa. Kameroiden myyntihintakyselyihin ei oteta kantaa. Laite täytyisi aina nähdä kädessä, tutkia sen kunto ja toiminnallisuus. Netissä se on mahdotonta. Oikea hinta on se, jonka ostaja suostuu myyjälle maksamaan.