Kaksisilmäisten peilikameroitten historiaa

Kaksisilmäisen 6x6 peilikameran, Rolleiflexin suunnitteli Reinhold Heidecke 1921. Tarkennus- ja kuvausobjektiivit olivat päällekkäin ja riittävän lähellä toisiaan. Kamera käytti rullafilmiä jolle otettiin 12 6x6 kuvaa. Negatiivikoko oli riittävän suuri osasuurennuksia varten, eikä neliömäisiä kuvia ottavaa kameraa tarvinnut kääntää pysty- tai vaakakuvia varten.
Rolleiflex ei suinkaan ollut ensimmäinen kaksisilmäinen peilikamera. Jo 1800-luvulla oli valmistettu erilaisia kaksisilmäisiä, ne vain olivat isoja (18x24cm - 9x12cm levyjä käyttäviä) ja hankalia käyttää. Siksi Rolleiflex menestyi heti esittelystään Dresdenin messuilla 1928 alkaen.

Ensimmäisissä malleissa filminsiirto suoritettiin nuppia kääntämällä, v. 1932 alkaen filminsiirto suoritettiin kammella. Alusta alkaen laitteiden mekaaninen laatu oli paras mahdollinen, kuvausobjektiivit olivat Zeiss-tuotteita ja tarkennusobjektiivit omaa tuotantoa. Laatua ja valikoimaa kehitettiin, v. 37 esiteltiin Rolleiflex Automat: siinä kammella siirretään filmi ja viritetään suljin ja laskuri alkaa toimia automaattisesti. Periaatteessa samaa mallia muutoksin ja lisäyksin varustettuna tuotettiin 43 vuotta!

Harrastajille kehitettiin edullisempi malli Rolleicord, joka oli samaa korkeaa mekaanista laatua, mutta kamerassa oli halvempi Zeiss-objektiivi ja yksinkertaisempi rakenne. Rolleicordeja valmistettiin ja täydennettiin koko tehtaan toiminta-ajan.

Pienempi, mutta hyvälaatuinen Rolleiflex-Baby esiteltiin 1931, se käytti 127-filmiä ja oli melkoisesti pienempi kuin 120-filmiä käyttävä Rolleiflex 6x6.

Sodan jälkeen tehdas paransi kameroitaan; niihin suunniteltiin paremmat objektiivit, lisättiin valotusmittarit ja tähyslasin ja etsimen vaihto tuli mahdolliseksi. Lisävälineiden määrää laajennettiin edelleen ja tuotettiin yksisilmäisten 120-koon kameroiden kilpailuun laajakulma- ja teleobjektiivikamerat.

Sodan jälkeen eri puolilla maailmaa tuotettuja kaksisilmäisiä kameroita suorastaan tulvi markkinoille. Saksan hävittyä sodan sen patentit raukesivat ja Rolleista tuli maailman kopioiduin kameratyyppi. Japanilaiset kopioivat niin suoraan, että osat olivat keskenään vaihtokelpoisia. Japanilaiset pystyivät tuottamaan kameransa noin kolmanneksella siitä hinnasta millä Rollei. Laatu ei tietysti ollut yhtä korkea, mutta kysyntä oli niin suuri, että molemmille riitti ostajia. Kameratekniikan kehittyessä yksisilmäisen Hasselbladin kilpailu alkoi syödä Rollein markkinoita.

Rollei oli aikanaan tunnettu lujuudestaan ja kestävyydestään, sen rakenne kerta kaikkiaan on sellainen, että se kestää käyttöä ja kolhuja. Vaikka kilpailijat kopioivat Rollein ulkonäköä, ne eivät voineet kustannussyistä kopioida kaikkia teknisiä ratkaisuja.Ne olivat liian kalliita. Samasta syystä Rollei katosi vähitellen markkinoilta 70-luvulla: sen laatu alkoi maksaa liikaa kilpailijoihin verrattuna.

Kaksisilmäisten keräilystä Rollei-kameroita on valmistettu kymmeniä eri malleja ja tyyppejä. Tarkastellaanpa niitä:
vanhin Rolleiflex jossa filminsiirto ja sulkimen viritys suoritetaan erikseen nuppeja kääntämällä, kaksi mallia. Sitä seurasi Standard, jossa filminsiirto suoritetaan kammella ja asetukset sulkimen vivuilla, kolme mallia. Automat ja sen seuraajat ovat laajin ryhmä, 23 mallia 3,5 Zeiss tai Schneider-objektiivilla. Periaatteessa samat ominaisuudet ovat 2,8 valovoimaisella linssillä. 14 perusmallia ja niissäkin Zeiss- tai Schneider-objektiivit. Rolleicord-tyyppiä on 18 mallia ja taas kaksi eri objektiivisarjaa. Rolleiflex Baby: 9 tyyppiä ja objektiivivaihtoehdot lisäksi.
Rollei-keräily on helppoa laajasta mallistosta huolimatta. Tehtaan tuotannosta on julkaistu useita kirjoja ja tehtaan arkistot ovat säilyneet. Rollei kameroitten identifioiminen on helppoa, kaikki sarjanumerot ovat vieläkin tallella, joitain pieniä aukkoja tietysti on. Rolleit ovat kalleimpia 2-silmäisiä. Hinnat vaihtelevat: 50-luvun Automat maksaa alle 200 euroa kunnosta riippuen, mutta harvinaisin malli Wide 2000 - 2500 euroa!

Rolleita on runsaasti tarjolla, mutta eniten liikkeellä on 3,5 Tessarilla varustettu Automat 50-luvulta. Siitä on monia alamalleja, hinnat liikkuvat 150 euron paikkeilla, kunnosta riippuen. 50-luvulta alkaen markkinoille tulleet 2,8 ja 3,5 Planar ja Xenotar mallit ovat aina kalliimpia. Useimpia halutaan vielä käyttää kuvaukseen. Hinnat kunnosta ja varustuksesta riippuen niistä on maksettava 300 euroa ja ylöspäin. Paljon harvinaisempia ovat mallit Tele ja Wide. Tele-Rolleita on Suomessa muutama, ehkä 20-30 kpl. Sen hinta on jotain 800-1500 euron välillä. Harvinaisin ja maailmalla etsityin malli on Wide. Tehdas valmisti sitä vain n. 4000 kpl. Joten hinta on 2000 - 2500.

Rolleiflex Baby on pieni ja kaunis. Sitä on kahta väriäkin, musta ja harmaa. 127-filmiä ei oikein tahdo enää saada, paitsi erikoistilauksesta, mutta kameran objektiivit ovat huippulaatua. Hinta 150 - 500 euron paikkeilla.

Rolleicord on aliarvostettu. Sen objektiivit ovat hyviä ja kamera mekaanisesti hyvälaatuinen, mutta hinta 60 - 200 euron hujakoilla.

Hinnastoja käyttäessä kannattaa Rollein kohdalla panna muistiin tehtaan oikea nimi: Francke & Heidecke. Francke oli toinen tehtaan perustajista: talousmies, Heidecke taas oli hienomekaanikko ja suunnittelija. Siksi Rolleit löytääkin yllättäen F-kirjaimen kohdalta.

Japanilaiset kaksisilmäiset ovat yleisiä ja halpoja kerätä, niitä ei tässä nimetä, melkein kaikki nykyään toimivat japanilaiset tehtaat ovat jossain vaiheessa niitä tuottaneet. Viimeiseksi kaksisilmäistä tuotti Yashica, jonka mallia 124G oli myynnissä vielä 1987!

Rollei-kopioita, tai sen muunnelmia, alettiin tuottaa heti sen tultua markkinoille ja suosion alettua. Euroopassa ideaa käyttivät niin Zeiss Ikon, Voigtländer kuin pienemmätkin valmistajat. Samanlaisia malleja tehtiin niin Ranskassa, Englannissa, Italiassa kuin Neuvostoliitossakin.

Rolleihin ja sen kopioihin valmistettiin erittäin runsaasti lisävälineitä: suotimia, laukkuja, panoraamapäitä, salamoita ja jopa vedenalaiskotelokin. Niiden erityinen keräily on vähäistä, vaikka tietysti ne erikoistuneita keräilijöitä kiinnostavatkin, erityisesti Rollei-tuotteet.

Kaikkia kaksisilmäisiä ei kannata kerätä, melkoista osaa maailmalle myydyistä japanilaisista ei Suomeen ole tuotu ollenkaan. Osa japanilaisista on meillä harvinaisempia kuin Rollein harvinaiset mallit, mutta Suomessa on pienen syrjäisen maan etu: japanilaiset ovat meillä melkein aina halvempia Euroopassa tai USA:ssa. Samoin Rollein saa Suomesta ainakin kolmanneksen halvemmalla kuin muualta. Suomalaisten keräilijöitten kannattaisi tutkia esim. saksalaisia hinnastoja ja vertailla. Hintavertailussa ja mallien tunnistamisessa apua saa myös Suomen Valokuvahistoriallisen Yhdistyksen jäseniltä, heistä melkeinpä jokaisella on jokin kaksisilmäinen kokoelmissaan ja he antavat auliisti apua ja neuvoja.

© 2002 Ossi Asikainen & Suomen Valokuvahistoriallinen Yhdistys